Uudet tuulet puhaltavat.

Kipaiskaa tuohon osoitteeseen :

http://meteorite.sarjakuvablogit.com/

...Ja heittäkää kommenttia kehiin! : )

Lisään vielä myöhemmin kuvia vanhojentansseista, nyt ei onnistu enää kuvien lisääminen

jostain syystä. : < Tuossa alemmassa kuvassa on tukkaherutusta, eikös vain olekkin

nätit hiukset : 3

Sekavaa, niin lohduttoman sekavaa!

Ja pitääkö se tappelu oikein väen vängällä saada aikaan.. Huomasin taas miten olen syyllinen kaikessa.<3 Onneksi sentään perjantaina vältyin suuremmilta konflikteilta, meni ihan mukavasti se ilta. ; 3

Voi hyvänen aika tuon Väärän käden viikon kanssa. : '' D Huomasitteko miten loistavasti tämän viikon ekakin merkintä oli tehty, mitä loistavuutta. Tekstistä ei saanut kerrassaa mitään selvää, ja olin roimasti rumentunut aikaisemmista kuvista.

Kirjoittelin taas hahmoistani muutaman sivun, ja huomenna sit lisää. Nyt ei millään enää pysty kun pitää aikaa uhrata.. läksyjen tekemiseen.

Tämän viikon perjantaina vanhojentanssit. : )

"Katson lumihankea ja haluaisin heittäytyä siihen. Ilman Dyonista ei ole minuakaan. Tässä minä olen, samanlaisena kuin aina ennenkin. Hetken minä vain kuvittelin olevani parempi, ehjempi. Ehkä kuvittelin olevani myös terve. Kaikki oli vain Dyoniksen luomaa kaunista illuusioita, niin haurasta kaikki. Nyt kun hän on poissa, huomaan taas sen kavalan totuuden.

Katson edelleen lumihankea, koko ruumiini tuntuu vain roikkuvan ilmassa. En tunne jalkojani, en tunne käsiäni jotka pitelevät poskiani välissään. En tunne edes olevani paikalla. En ole mies, en ole kukaan. Olen pelkkä tyhjyys ja toivottomuus. Rapistun ajan saatossa pieniksi murusiksi, koska en pysty korjaamaan itseäni enää. Tämä ei ole hallinnassani, ei ole koskaan ollutkaan. Kun Dyonis sanoi minun olevan jotain kaunista, minä uskoin siihen. Nyt kun hän ei halua nähdä minua silmissään, minun olemassaoloni hiipuu kunnes olen vain pieni hippunen, ehkä vain varjo.."

Siinä oli pätkä Savaricin ajatuksista. Aika paljo on saanu kirjoiteltua uusista hahmoistani, Savaricin lisäksi myös Julianasta, Barbotasta, Hascuilista, Dyoniksesta, Trahelista sekä vanhemmasta hahmosta Daliasta. Tänään ajattelin kirjoittaa vielä Ivetta nimisestä naisesta. Aika kivasti noita hahmoja on nyt kehittynyt, ja juonikin alkaa paremmin hahmottua. 

Kiersin rataa viikon, nousen seisomaan taas.
Suoristan vaatteet, jatkan matkaa alamäkeen.

Vedän ilmaa keuhkoihin, taas läpi filtterin.
Silmissä sumenee, jatkan matkaa alamäkeen.

Jotain on kirkasta sentään tässä mun synkässä elämässä,
on pullo Tallinnasta pöydällä ja minä pöydän alla.

Pinnalta kaikki näyttää pieneltä ja sievältä ja
pohjalta kaikki on paljon suurempaa, kauniimpaa, parempaa.

Aina toisinaan pintaan nousen ilmaa haukkaamaan.
Teeskentelen turhaan, kahle kiskoo alamäkeen.

Puhuvat juomisesta, eivät koskaan janosta.
Ei Pinnan Ihmiset voi ymmärtää mun matkaa alamäkeen.

Jotain on kirkasta sentään tässä mun synkässä elämässä,
on pullo Tallinnasta pöydällä ja minä pöydän alla.

Pinnalta kaikki näyttää pieneltä ja sievältä ja
pohjalta kaikki on paljon suurempaa, kauniimpaa, parempaa.

Pinnalta, pohjalta, pinnalta, pohjaan.

Pohjalta kaikki on paljon suurempaa, kauniimpaa, ja niin..

Pinnalta kaikki näyttää pieneltä ja sievältä ja
pohjalta kaikki on paljon suurempaa, kauniimpaa, parempaa.

Pinnalta
Pohjalta

Taas tämä Happoradio-kausi meneillään. Hitto miten hyvät sanoitukset nam.

Meinaa taas olla tylsää, ei nykyisin jaksa oikein paikoillaan olla.

Ja jännitystä piisaa elämässä. On lieksassa sittenkin ihan mukavia naisia, alan muuttaa mielipidettäni. Mutta sitä tässä pohdiskelen, tuleekohan minun elämässäni olemaan ikinä rauhallista perjantai-iltaa? Ei varmasti : '' D

Niin sitä elämässä kuules saattaa käydä. : <